Pyhä Yrjänä

Pyhä Yrjänä, legenda ja kultti

Hollolan keskiaikaseuran järjestämän keskiaikaviikonlopun teema syntyy aina jostain kirkkomme antamasta aiheesta, tulevana kesänä Pyhän Yrjänän legendasta. Pyhä Yrjänä oli kristitty marttyyri keisari Diokletianuksen aikana. Historiallisena henkilönä hänestä tiedetään vähän, mutta Pyhän Yrjänän legenda on tunnettu koko Euroopassa ja kertoo ritarista, joka pelastaa kaupungin ja prinsessan sitä tyrannisoivan lohikäärmeen vallasta.

Pyhän Yrjänän kultti alkoi muotoutua 300-luvulla vainojen aikana ja tuli keskiajan mittaan hyvin suosituksi sekä ortodoksisessa että katolisessa kirkossa. Keskiajalla Yrjänän palvonta vahvistui ristiretkien myötä, koska hänet miellettiin auttajaksi taistelujen ja ahdingon keskellä.
Turun hiippakuntaan Pyhä Yrjänä tuli kristinuskon myötä, kun dominikaanien kerjäläismunkkikunnan pyhimyskalenterista tuli Turun hiippakunnan jumalanpalveluselämän perusta. Tänne perustettiin kirkkoihin 1300-luvulta alkaen Pyhän Yrjänän alttareita ja hankittiin yli 20 Yrjänä ja lohikäärme -veistosryhmää ja huhtikuun 23. päivänä oli pyhimyksen vuosittainen juhlapäivä, jonka merkitys kasvoi koko ajan keskiajan loppua kohti. Pyhä Yrjänä liitettiin myös Ruotsin käymiin taisteluihin itsenäisyyden puolesta. Katsottiin, että hänen avullaan pystyttiin irtautumaan Tanskan ylivallasta ja toivottiin hänen auttavan myös taistelussa Venäjää vastaan.

Pyhän Yrjänän suosio kansan parissa oli niin suuri, että uskonpuhdistuksen jälkeenkin veistosryhmät saivat jäädä kirkkoihin. Meillä Hollossakin veistosryhmä on ollut vuosisatoja kirkkosalissa, sen länsipäässä. Tällä hetkellä se on sijoitettuna kirkon ”eteiseen”, asehuoneeseen.

Pyhän Yrjänän merkitys näkyy myös siinä, että hänellä on ollut vahva asema myös kansanperinteessä. Loitsuissa pyydetään hänen apuaan esim. keväällä karjan ulos laskemisen aikaan, että hän varjelisi karjaa joutumasta susien suuhun.

Pyhä Yrjänä, legendan synty

Pyhän Yrjänän legenda on keskiajan suosituimpia legendoja ja siitä on olemassa monia versioita. Yrjänän kultti alkoi muotoutua noin 300 Vähässä Aasiassa keisari Diocletianuksen vainojen jälkeen. Ensimmäiset kirjalliset versiot legendasta ovat 400-luvulta. Pyhimyksen palvonta oli alkanut jo aikaisemmin, josta osoituksena on Syyriassa sijainnut jo vuoden 350 tienoilla Pyhälle Yrjänälle omistettu kirkko. Yrjänä palvonta oli voimakasta erityisesti Itä-Roomassa. Legendan mukaan hänet oli haudattu Palestiinassa sijaitsevaan Lyddaan. Ilmeisesti keisari Konstantinuksen aikana legendaan lisättiin kohtaus pyhimyksen ja lohikäärmeen taistelusta.

Ensimmäinen merkki legendan esiintymisestä myös kirkon länsiosassa on Rooman piispa Gelasiuksen kirje vuodelta 494, jossa hän kieltää lukemasta Pyhän Yrjänän legendaa, koska hän piti sen sepittäjiä tuntemattomina tai harhaoppisina. Tästä voi päätellä, että legenda oli jo 400-luvun lopulla tunnettu lännessä. Paavin kannasta huolimatta legenda voimistui niin, että 50 vuoden kuluttua sanottiin jo Pyhän Yrjänän pään löytyneen Rooman Lateraanikirkosta. Legendasta oli useita versioita, joista alkuperäinen oli muodoltaan kärsimyskertomus. Myöhemmin siihen liitettiin lohikäärme-aihe, joka on mukana pahuuden symbolina myös eräiden muidenkin pyhimysten legendoissa. Kaikki legendat kuvaavat Yrjänän roomalaisen sadanpäämiehen pojaksi, jolloin oli luonnollista, että hänet kuvattiin ratsusotilaaksi.
Vaikka Pyhä Yrjänä tunnettiin varhain ja Keski-Euroopassa hänelle omistettiin 500-600-luvuilla useita kirkkoja, pyhimyksen kultin suosio nousi korkealle ristiretkien aikana. Ensimmäiseen ristiretkeen osallistujat kohtasivat Lähi-Idässä Yrjänän kultin niin voimakkaana, että heistä tuntui, että Pyhä Yrjänä kulki heidän kanssaan ja auttoi heitä taisteluissa. He kertoivat, kuinka valkoisiin pukeutuneet ja valkoisilla ratsuilla ratsastaneet ritarit auttoivat heitä. Ristiretkeläiset uskoivat, että Jerusalemin taistelussa 1099 ja heidän kenraalinaan toimi itse Pyhä Yrjänä yllään valkoinen asepuku, jonka rinnassa oli punainen risti. Valkoiseen pukeutuneesta Pyhästä Yrjänästä seuralaisineen tuli suosittu aihe balladeissa ja romansseissa. Ja punavalkoisesta ristilipusta tuli keskiajan taiteessa yksi hänen tunnusmerkeistään.
Pyhän Yrjänän legendan tunnetuin muoto on dominikaanipiispa Jacobus de Voraginen 1200-luvulla toimittamassa Legenda Aureassa (Kultainen legenda), joka sisältää tärkeimmät kirkollisiin juhlapäiviin liittyvät pyhimyslegendat ja joka on käännetty monelle kielelle. (Voragine de, Jacobus, The Golden Legend: Selections, Penguin books 1998).
Pyhän Yrjänän legenda
Yrjänä oli syntyisin Kappadokiasta ja oli Rooman armeijan tribuuni. Eräänä päivänä hän tuli Silenaan, joka on kaupunki Libyan maakunnassa. Kaupungin lähellä oli iso järvi, jossa asui kuolettavan vaarallinen lohikäärme. Ihmiset olivat usein nousseet sitä vastaan, mutta lohikäärme pakotti heidät aina pakenemaan ja uskalsi tulla aivan kaupungin muurien luokse ja tukehdutti kaikki myrkyllisellä henkäyksellään.
Kaupunkilaisten oli annettava sille ruuaksi kaksi lammasta joka päivä, ettei se tulisi kaupungin muureille myrkyttämään ilmaa ja aiheuttamaan näin kuolemaa. Mutta aikanaan, koska heidän lammaslaumansa eivät olleet suuria, lampaat alkoivat loppua ja kaupunkilaiset päättivät antaa lohikäärmeelle yhden lampaan ja yhden ihmisen. Uhrit he valitsivat arpomalla. Mutta kun melkein kaikki nuoret oli jo syötetty ja eräänä päivänä arpa osui kuninkaan ainoaan tyttäreen ja ihmiset vaativat häntä myös lohikäärmeen ruuaksi. Kuninkaan sydän oli murtunut. ”Ottakaa kultani ja hopeani”, hän parkui. ”Ottakaa puolet valtakuntaani ja antakaa tyttäreni mennä, pelastakaa hänet tältä kauhealta kuolemalta.” Mutta ihmiset ympäröivät hänet raivoissaan. ”Sinä itse aiheutit tämän ja nyt kun kaikki meidän lapsemme ovat kuolleet, sinä haluat pelastaa oman tyttäresi. Jos et uhraa tytärtäsi ja tee sitä, mihin olet pakottanut meidät kaikki muut, me poltamme sinut elävältä, sinut ja koko taloutesi.” Tästä kuningas alkoi itkeä tytärtään. ”Voi minua”, hän itki, ”suloisin lapseni, mitä olen tekemässä sinulle? Enkö voi enää toivoa näkeväni sinun hääpäivääsi?” Kääntyen ihmisten puoleen hän sanoi: ”Pyydän teitä, suokaa minulle viikon armonaika, jolloin saan surra tytärtäni.” Kansa suostui tähän, mutta viikon kuluttua he tulivat takaisin ja vaativat kiukkuisena: ”Kuinka voit tuhota kaiken tyttäresi tähden. Me kaikki kuolemme lohikäärmeen henkäisystä.” Kun kuningas näki, ettei voinut pelastaa tytärtään, hän puki hänet kaikkiin kuninkaallisiin hienoihin vaatteisiin, syleili häntä ja ilmaisi kyynelien vallassa pettymystään ja suruaan monin lausein. Tytär pyysi siunauksen isältään ja lähti kulkemaan lampaan kanssa järveä kohti.
Samaan aikaan Pyhä Yrjänä oli kulkemassa sitä tietä kaupunkia kohti ja näki prinsessan itkemässä. Nähdessään ratsastajan prinsessa kehotti tätä pakenemaan, ettei tämäkin joutuisi saman kohtalon omaksi. Mutta pyhä Yrjänä lupasi auttaa häntä. Heidän keskustellessaan lohikäärme nosti äkkiä päätään järvestä ja Yrjänä meni tätä vastaan ja iski lohikäärmeeseen kuolettavan haavan ja sanoi prinsessalle: ”Heitä vyösi pedon niskan ympärille.” Ja lohikäärme seurasi prinsessaa kuin koiranpentu ja hän vei sen kaupunkiin. Mutta ihmiset juoksivat pakoon vuoristoon. Yrjänä viittoili heitä tulemaan takaisin. ”Jumala on lähettänyt minut vapauttamaan teidät lohikäärmeen vallasta. Uskokaa vain Kristukseen ja tulkaa kaikki kastettavaksi ja minä lyön kuoliaaksi teitä tyrannisoineen lohikäärmeen.”
Niin kuningas ja koko kansa kastettiin ja Pyhä Yrjänä veti miekkansa esiin ja löi kuoliaaksi lohikäärmeen ja määräsi, että se piti viedä muurien ulkopuolelle. Neljä härkäparia kiskoi petoa ulos kaupungista. Sinä päivänä 20 000 miestä kastettiin lisäksi naiset ja lapset. Kuningas rakensi kirkon Neitsyt Marian ja Pyhän Yrjänän kunniaksi ison ja mahtavan kirkon, jonka alttarilla oli elävä vesilähde, joka paransi kaikki sairaudet. Kuningas luovutti myös suuren summan rahaa, mutta pyhimys määräsi sen annettavaksi köyhille. Hän antoi kuninkaalle seuraavat neljä elämänohjetta: Pidä yllä kirkkoa, arvosta pappeja, osallistu omantunnontarkasti messuun, ole aina ystävällinen köyhille.
Lohikäärmekohtauksen jälkeen seuraa kuvaus P. Yrjänän marttyyrikuolemasta. Keisarit Diocletianus ja Maximus alkoivat vainota kristittyjä. Tämän vuoksi Pyhä Yrjänä jakoi omaisuutensa köyhille, riisui ritaripukunsa ja pukeutui kristityn asuun ja tunnusti uskonsa. Tästä seurasi, että häntä kidutettiin monin tavoin, että hänet olisi saatu luopumaan uskostaan. Paikalle kutsutun noidan sekoittama myrkkykään ei tehonnut Yrjänään, jonka jälkeen häntä yritettiin surmata teilauspyörän ja kiehuvan veden avulla. Tämän jälkeen pyhimys vietiin Apollon temppeliin, jossa hän rukoili niin voimakkaasti, että rakennus romahti. Pyhän Yrjänän onnistui vielä käännyttää prokonsuli Daciuksen vaimo Alexandra kristityksi. Lopulta pyhimys kärsi marttyyrikuoleman mestaamalla. Ja tähän marttyyrikuolemaan legenda päättyy.

Toinen versio Yrjänä -legendaa on ”Sielun lohdutus” nimisessä kirjassa 1400-luvun alkupuolelta. Siinä on edelläkerrotusta legendasta lyhennetty muoto, mutta päähenkilöstä käytetään nimitystä Yrian, josta juontuu joissakin kielissä käytetty pyhimyksen nimi Jurgen. Eräässä muussa 1420-1445 -väliltä peräisin olevassa muunnelmassa Pyhä Yrjänä esitetään ennen kaikkea auttajana taistelun ja ahdingon hetkellä. Kamppailussa lohikäärmettä vastaan hänellä sanotaan olleen valkoisen varustuksen ja kädessään viiri, jossa oli valkoisella pohjalla punainen risti ja hänestä käytettiin nimitystä ”ritari Pyhä Yrian”.

Kirjoittanut: Marja Maunuksela, TM