Jenni Lares
Sinun täytyy huomata että kylpemisellä on kaksitoista etua:
- se vahvistaa kehon luontaista lämpöä
- se vahvistaa ruoansulatusta
- se rentouttaa väsynyttä
- se avaa hikirauhasia
- se vie säryn pois
- se helpottaa kipuja
- se helpottaa ilmavaivoja
- se lämmittää kylmiä jäseniä
- se viilentää kuumia jäseniä
- se kosteuttaa kuivunutta kehoa
- se kuivattaa kosteaa kehoa
- se vahvistaa, sitoo yhteen ja kuivattaa kosteita jänteitä
Ruotsalainen lääkekirja 1500-luvun alusta, s. 71–72
Tervetuloa seuraamaan keskiaikaisen kylpylän ja panimon toimintaa Hollolan keskiaikamarkkinoille! Päiväsaikaan kylpylän piiat ja rengit kertovat keskiajan peseytymistavoista sekä juomakulttuurista. Markkinoiden sulkeuduttua yleisöltä keskiaikaleirin elävöittäjät pääsevät nauttimaan virkistävästä kylvystä. Kylpylän kulujen kattamiseksi osallistujilta kerätään kuuden euron kylpymaksu tai vapaavalintainen summa per ilta.
Keskiajan kylpyläkulttuurista
Toisin kuin monesti luullaan, keskiajan ihmiset peseytyivät ahkerasti joko kotonaan tai lukuisissa julkisissa kylpylöissä. Keski- ja Etelä-Euroopassa roomalainen kylpyläkulttuuri säilyi vuosisatoja antiikin ajan jälkeenkin, ja etenkin luostarien ja kirkkojen yhteyteen perustettiin kylpylaitoksia matkaavaisia varten. Palatseissa ja suuremmissa taloissa oli omat, yksityiset kylpytilansa, ja maatilojen yhteydessä myös omat peseytymispaikkansa. Suuri osa kaupunkilaisista peseytyi julkisissa saunoissa tai kylpylöissä.
Kylpylän pyörittäminen oli monesti liiketoimintaa: kaikkienhan täytyi peseytyä joskus. Kylpylän yhteydessä myytiin usein ruokaa ja juomaa tai tarjottiin erilaisia terveys- ja lääkintäpalveluita. Ruoka- ja juomatarjonta oli helppo yhdistää kylpylään: kaikissa näissä tarvitaan runsaasti vettä sekä polttopuita, joten kylpylän uunien lämpöä oli mahdollista käyttää myös leipomiseen, ruoanlaittoon ja oluenpanoon.
Keskiajan terveysoppaat neuvoivat oikeaoppisessa kylpemisessä. Arabeilta kopioidussa ja laajalle levinneessä terveysoppaassa Tacuinum Sanitatiksessa kerrotaan, kuinka kylpeminen auttaa kaikenlaisiin vaivoihin, erityisesti kylmyyteen ja ruoansulatukseen. Myös saksalainen abbedissa ja kirjailija Hildegard von Bingen suositteli yrttikylpyjä erilaisiin vaivoihin. Kylpeminen oli terveyden ylläpitämisen lisäksi myös sosiaalinen tapahtuma: ylimykset kutsuivat ystäviään ja sukulaisiaan luokseen kylpemään, ja julkisissa kylvyissä oli mahdollista tavata toisia sekä seurustella.
Kylpylöiden toimintaa rajoitettiin, mutta säädökset koskivat kylpylöiden muuta toimintaa kuin itse peseytymistä. Uunien jatkuvassa lämmittämisessä oli tulipalovaara, mikä piti tiiviissä kaupunkirakentamisessa ottaa huomioon. Uskonnolliset auktoriteetit saattoivat kritisoida liian usein tapahtuvaa peseytymistä ja siihen liittyvää ylellisyyttä sekä tuhlailua. Myös joitain kylpyläelämän haittapuolia, kuten runsasta alkoholinkäyttöä, järjestyshäiriöitä ja seksityötä, alettiin suitsia keskiajan loppua kohden.
Myöhäiskeskiajalla huolestuttiin erityisesti siitä, että miehet ja naiset kylpivät keskenään. 1500-luvulla moni kylpylä ottikin käyttöön erikseen miesten ja naisten puolet tai vuorot. Myös 1500-luvun alun kulkutautiepidemiat sekä uudesta maailmasta levinneet seksitaudit vaikuttivat julkisten kylpylöiden suosion vähenemiseen. Julkisiin kylpylöihin alettiin yhdistää huonomaineisuutta, varkauksia ja juopottelua. Jotkut julkiset kylpylaitokset lopettivatkin toimintansa 1500- ja 1600-luvuilla muuttuneen ilmapiirin takia. Hollantilainen filosofi Erasmus Rotterdamilainen kirjoitti vuonna 1526: ”Kaksikymmentäviisi vuotta sitten Brabantissa mikään ei ollut niin muodikasta kuin julkiset kylpylät. Nykyään niitä ei ole yhtään, uusi rutto on opettanut meidät välttelemään niitä.”
Muuttunut suhtautuminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ennen renessanssia kylpylöissä olisi vietetty vain paheellista elämää, vaikka joissain kylpylöissä näin varmasti olikin. Myytti keskiajan likaisuudesta ja kylpylöiden huonomaineisuudesta on syntynyt pääosin renessanssin uusien aatteiden ja seksuaalimoraalin muutosten myötä. Siitä huolimatta, että julkisten kylpylöiden määrä väheni Euroopassa uuden ajan alussa, peseytyminen ylipäänsä on nähty sekä terveellisenä että tarpeellisena myös keskiajan jälkeen.
Kylpylä vai sauna?
Monet keskiaikaiset kylpylät olivat varsinaisesti saunoja, eli istumapaikoilla varustettuja lämmitettyjä huoneita, joissa saattoi olla myös kylpyamme tai useampi. Nykysuomalaiselle kylpeminen tarkoittaa usein ammeessa istumista, mutta sanan merkitykset ovat vaihdelleet. Etenkin suomen itämurteissa kylpemisellä on viitattu saunomiseen. Keskiajallakin merkitykset olivat monia: kylpylää merkitsevät sanat ovat monissa kielissä tarkoittaneet alun perin lämmitettyä tilaa tai huoneen lämmitykseen käytettyä uunia. Myös ruotsin kielen bastu eli badstuga on alun perin tarkoittanut lämmitettyä huonetta. Muinaisruotsin lögh on tarkoittanut vedellä peseytymistä, ja samaa muinaisskandinaavista juurta on myös suomen kielen lauantai eli pesupäivä. Lauantaisaunalla on siis monisatavuotiset juuret, eikä pelkästään Suomessa.
Sauna on vanha suomenkielinen sana, joka sekin on alun perin tarkoittanut lämmitettyä maakuoppaa tai tupaa. Myös pirttiä on käytetty saunan synonyymina, sillä sekin tarkoittaa lämmitettyä huonetta. Suomessa sauna ei ole ollut pelkästään pesutila, vaan saunaa on käytetty myös kuivaamiseen ja savustamiseen. Sauna on tietysti suomalaisen kansanperinteen tärkeä elementti: siellä on synnytetty ja pesty kuolleet, hoidettu sairauksia, ja toki myös seurusteltu ja vietetty aikaa.
Suomalaisessa saunaperinteessä harrastetaan vihtomista, joka keskiajalla tunnettiin muissakin eurooppalaisissa saunoissa. Keskiajan kylpyläkuvauksissa saunojilla on usein mukana vihta. Pohjois- ja Koillis-Euroopassa vihta oli useimmiten koivua, mutta myös muita lehtipuulajeja saattoi käyttää. Vihdassa voi olla myös katajaa tai aromaattisia yrttejä. Koivuvihta sisältää saponiineja, jotka saippuan tavoin puhdistavat ihoa, mutta vihtaan voitiin sitoa muitakin vaivoja ja sairauksia parantavia kasveja. Peseytymiseen käytetty oksakimppu on läntisessä Suomessa ollut vihta. Sana esiintyy jo Mikael Agricolan 1500-luvun raamatunkäännöksessä. Itä- ja Pohjois-Suomen vasta on muinaisvenäjästä lainattu sana.
Maatiloilla oli toki omat saunansa, ja köyhimmät saattoivat kylpeä tai saunoa samassa rakennuksessa missä asuivat. Suomen keskiaikaisiin kaupunkeihin perustettiin myös julkisia kylpylöitä tai saunoja. Etenkin saksalaiset hansakauppiaat levittivät Itämeren ympäristöön eurooppalaista kylpyläkulttuuria, joka tosiaan uimisen tai ammeessa kylpemisen sijaan muistutti enemmän saunomista.
Turussa on mainittu kivisauna vuonna 1472, ja se on mahdollisesti ollut tuomiokirkon omistama julkinen sauna. Lisäksi Aboa Vetus & Ars Nova -museon alueen suuren kivitalon kellarissa on saattanut olla 1400-luvun alussa julkinen sauna. Talosta on löydetty lasisten ja puisten astioiden jäänteitä, pähkinänkuoria, lampaanluita, suuret lämmitysuunit ja tilavat viemärit. Lisäksi talon pihalta on löytynyt lisää astioiden palasia, pelinoppia ja luuhuilun teelmä. Todennäköisesti kivitalossa on siis saunottu, vietetty aikaa, nautittu ruokaa ja juomaa sekä musisoitu.
Hollolan keskiaikaleirin kylpylä
Keskiaikaisen kylpyläkulttuurin piirteet yhdessäolosta, vihtomisesta, seurustelusta ja virkistymisestä toteutuvat myös Hollolan keskiaikaleirin kylpylä-panimossa. Miehille ja naisille ei ole erillisiä vuoroja. Osallistujat voivat halutessaan ottaa inspiraatiota keskiajan kylpypukeutumisesta, jossa ainoa asuste on päähine, mutta myös paljain päin tai pellavavaatteisiin pukeutuneena voi osallistua. Kylpylässä on tarjolla lämmitetty palju ja telttasauna sekä virvokkeita. Kylpylän kulujen kattamiseksi kerätään kuuden euron kylpymaksu tai vapaavalintainen summa.
Keskiajalla ja sen jälkeenkin kylpemisellä oli eroottisia merkityksiä, mutta niitä emme elävöitä. Huolehdithan, että kaikilla kylpijöillä ja kylpylän henkilökunnalla on turvallinen olo. Ethän myöskään juo niin paljon, että omasi tai muiden turvallisuus vaarantuu.
Kirjallisuutta
Aalto, Ilari. ”Saunakulttuuria keskiajan Suomessa.” Mullan alta -blogi, 17.6.2020. https://mullanalta.blogspot.com/2020/06/saunakulttuuria-keskiajan-suomessa.html.
Archibald, Elisabeth. “Bathing, Beauty and Christianity in the Middle Ages.” Insights, vol. 5 (2012). https://www.iasdurham.org/publications/insights/.
Carlsson, Lizzie. ”Om bad och badstugor I äldre tid.” RIG – Kulturhistorisk tidskrift, vol. 30 no. 3 (1947). https://journals.lub.lu.se/rig/article/view/8664.
van Dam, Fabiola. Het middeleeuwse openbare badhuis: fenomeen, metafoor, schouwtoneel. English summary. Verloren Hilversum2020. https://www.academia.edu/44859713/The_Medieval_Public_Bathhouse_Phenomenon_Metaphor_Stage_of_the_World_Het_middeleeuwse_openbare_badhuis_fenomeen_metafoor_schouwtoneel_Summary.
”Did people in the Middle Ages take baths?” Medievalists.net, 4/2013. https://www.medievalists.net/2013/04/did-people-in-the-middle-ages-take-baths/.
Klemming, Gustaf Edvard. Läke- och örte-böcker från Sveriges medeltid. P. A. Norstedt och söner, 1886. https://archive.org/details/LakeochortebockerfranSveriges/page/n11/mode/2up.
Lares, Jenni. ”Sauna, seurustelu ja seksi 1600-luvun Suomessa.” Tutkimuskeskus Triviumin blogi, 1.7.2020. https://research.tuni.fi/trivium-fi/articles/sauna-seurustelu-ja-seksi-1600-luvun-suomessa/.
Miettinen, Tiina. ”Syntiset saunat ja keltaiset hameet.” Tutkimuskeskus Triviumin blogi, 9.7.2020. https://research.tuni.fi/trivium-fi/articles/syntiset-saunat-ja-keltaiset-hameet/.
Nissi, Jyrki ja Ville Vuolanto. ”Sauna vai tupa? ’Stuba’, kylpytilat ja juhannusihme keskiajan Ruotsissa.” Tutkimuskeskus Triviumin blogi, 15.6.2020. https://research.tuni.fi/trivium-fi/articles/sauna-vai-tupa-stuba-ja-kylpytilat-keskiajan-ruotsissa/.