Turnajaiset olivat alunperin ratsastavien soturien kilpailut. Aikaa myöten ne muuttuivat villeistä kyliä tuhonneista leikkisodista kohti tarkasti säänneltyjä urheilukilpailuja, joissa nimenomaan ei ollut tarkoitus vahingoittaa vastustajaa, vaikka mallinnettiin aseiden käyttöä. Kuningaslajiksi muodostui lopulta peitsin käytävä kamppailu kahden miehen välillä.
Turnajaisten yhteydessä järjestettiin myös ritarilliseen luokkaan kuuluvien miesten välisiä kaksintaisteluja. Ikivanhan germaanisen perinteen mukaan nuo, jopa kuolemaan johtavat, kaksinkamppailut käytiin jalan. Virallista lupaa käydä kaksintaistelu odotettiin joskus jopa vuosia. Kaksintaisteluun ryhdyttiin vain raskaasta kunnianloukkauksesta ja tuomariksi kutsuttiin itse Jumala, jonka odotettiin suovan voiton sille jonka puolella oli oikeus.
Raskaan ratsuväen sotilaat kuitenkin kävivät myös sotaa usein jalan, kuten vaikkapa piirityksissä. Pitkien piiritysten tylsyyttä saatettiin torjua jopa piiritettyjen ja piirittäjien välisillä turnajaisilla. Nämä turnajaiset käytiin linnoitusten porteilla, mutta jotta ne eivät olisi johtaneet todelliseen taisteluun sodan vastakkaisten osapuolien väillä piti minimoida riski, että urheilukilpailusta tulisikin rynnäkkö portista sisään, tai ulos. Siksi tällaisia piiritysotteluja varten rakennettiin tukeva aita portin eteen. Piirittäjien tuli pysyä aidan ulkopuolella ja piirittäjien puolustaa aidan sisäpuolta.
Rauhanaikana saatettiin mallintaa piiritystaisteluja turnajaisissa ja tyypillisesti sellaista urheilunäytöstä varten rakennettiin linnoituskulissi ja sen portin eteen aita jonka yli kilpailijat ottelivat, aivan kuten oikeassakin piirityksessä. Samoin kuin ratsain käytävissä kamppailuissa aita ottelijoiden välillä toimi pikemminkin onnettomuuksia estävänä tekijänä, kuin estämässä mitään rynnäköitä. Myöhemmin turnajaisissa saatettiin järjestää jalan käytyjä otteluja, joilla ei välttämättä ollut mitään suoraa yhteyttä piirityksiin, mutta aita jalan käytävien urheiluottelujen kampailijoiden välillä säilyi, erotuksena totisista kaksintaisteluista, joissa mitään aitaa kamppailijoiden välillä ei todellakaan käytetty.
WarusSeppäin Kiltaan kuuluvat soinit kutsuvat nyt ritareita ja soineja ottamaan osaa jalan käytäviin kamppailuihin “Rakkauden linnoitusta” esittävän kulissin edessä hyvän tavan mukaan aidan yli. Haastajat puolustavat kulissia ja haastetut voivat ottaa osaa, mikäli heillä on neljä ’pistettä’ kattava haarniska (Kypärä, torso, kädet haarniskoituina). Säärien ei tarvitse olla suojatut, koska ottelut käydään jalan ja iskuja saa antaa ainoastaan aidan yli. Haastetut saavat valita joko puiset harjoitusaseet, tai samanmoiset tylpät teräsaseet. Tuomarien ja kilpailun marsalkoiden tulee hyväksyä käytettävät aseet turvallisiksi etukäteen. Mikäli kilpailijalla ei ole omaa turvalliseksi todettua asetta (vaan ainoastaan omat terävät sota-aseensa) tarjoavat haastajat WarusSeppäin Killasta turvalliseksi katsottavan aseen.
Voittaja on se joka kolmesta hyökkäyksestä antaa parhaan iskun. Parhaasta iskun antajasta päättävät kilpailua arvostelevat naiset. Heitä neuvoo joko ”Kunnian Ritari” tai joku marsalkoista. Paras isku on taidokkain lyönti, ei voimallisin, tahi nopein, koska yletön voima, tai kauhea kiire, eivät kerro lyöjän osaamisesta, vaan ainoastaan hätäisyydestä ja häviämisen pelosta. Häviäjä on se joka rikkoo kilpailun sääntöjä. Häviäjä on se, joka joko tarpeettomalla riskinotolla, vihassa, tai muuten tahallaan, tai vahingossa vahingoittaa vastustajaansa.
Naisten rooli turnajaisissa
Olivatpa he sitten yhläisten sukujen neitoja, mahtimiesten rouvia, tai vähempään rälssiin kuuluvien soinien vaimoja, oli ritarilliseen säätyyn kuuluvilla naisilla merkittävä rooli turnajaisissa. He toimivat tuomareina ja palkitsijoina kilpailun voittaneille. He olivat paikalla todistamassa sukunsa miesten uroteot ja häpeän. Ylhäistä naista loukannut kilpailija saattoi saada ankaran rangaistuksen, kuten häpeärangaistuksen istua varusteineen turnajaiskentän aitauksella kaikkien pilkan kohteena, tai jopa sakinhivutuksen muilta kilpailijoilta, kunnes joku ylhäisistä naisista pyysi armoa rangaistulle.
WarusSeppäin Kilta kutsuu ylhäisiä rouvia, ihania neitoja, hyviä ja hyvämaineisia vaimoja ja leskiä tulemaan tuomitsemaan kilpataistoon osallistuvien miesten suorituksia, sekä osallistumaan jonkin kilpailijan saattamiseen turnajaisleiristä kilpakentälle.
Varusteet
Turnajaisnäytöksessä vaaditaan varusteet jotka sopiva aikavälille 1350 – 1410. Jalkaturnajaisiin osallistumisen edellytyksenä on turvallisuussyistä riittävän kattava haarniskaa.
- Visiirillinen kypärä (esim. bascinet ja aventail)
- Kaulasuoja
- Toppatakki/gambeson
- Rintapanssari ja maille tai Cuirass ja maille.
- Jalkapanssarit
- Käsivarsipanssarit
- Suojahanskat / gauntletit
- Suositellaan myös
- Surcoat tai takki (heraldinen)
- Alasuojat
- Kilpi. Kilven tulee olla tehty ajanmukaisista materiaaleista, materiaaliksi käy esimerkiksi puu ja vaneri.
Sallitut aseet
- Kaikkien tapahtumassa kannettavien aseiden tulee olla ajanmukaisia (AD 1300 – 1410)
- Kaikkien turnajaisissa käytettävien aseiden tulee olla lisäksi selkeästi tylppiä.
- Tuomarit varaavat oikeuden kieltää minkä tahansa aseen viennin kehään. Jos kuitenkin taistelijalla ei ole turvallista asetta, tarjoavat tuomarit tälle puisen tylpän turnajaisiin sopivan nuijan.
Kielletyt aseet näytöksessä
- Nivelletyt varstat ja nuijat.
- Aseet, jotka eivät sovi tapahtuman historialliseen kuvaan.
- Painavat aseet. Kuten järeät sotavasarat, tai yli 1,5kg painavat “miekat”.
- Terävät aseet
Turnajaistaistelujen tärkeimmät säännöt
- Älä vahingoita vastustajaasi.
- Älä ota riskiä vahingoittaa vastustajaasi tai ketään muutakaan.
- Älä pistä, lyö tai sohi kasvoihin, kaulaan tai nivusiin.
