iistaina 21.7. olimme saaneet automme ja peräkärrymme pakattua tupaten täyteen telttoja, taljoja, astioita, vaatteita, käsitöitä ym viikinkiaikaista, ja suuntasimme nokan kohti Turkua. Meidän oli tarkoitus yöpyä Susannan luona ja ehtiä kätevästi keskiviikkoaamuna Viking Linen alukseen kohti Maarianhaminaa ja Saltvikin viikinkimarkkinoita. Näin se menikin. Keskiviikkoiltana olimme jo perillä Saltvikissa.
Meitä oli monta tekijää, joten saimme teltat reippaasti kasaan ja leirin kuntoon.
Naapurimme Harmaasudet, joita oli paikalla viitisenkymmentä. Emme arvanneetkaan kuinka tärkeiksi nämä naapurit meille muodostuisivat lähivuorokausien aikana.
Ruoanlaittoaseistus.
Meitäkin oli viisitoista, joten ruokaa kului ja sitä piti laittaa joka päivä pariin otteeseen.
Keskiviikkoillan käsityötalkoot.
Monella oli vielä sukat viimeistelemättä, mekon helma ompelematta jne. Ainahan me ollaan viime tipassa liikkeellä, aivan normaalia. Virallinen termi on Paniikkiompelu.
Ilta alkaa jo hämärtyä ja käsityöt on laskettu käsistä. Saimme vieraaksi leiriin aivan mahtavan upeita laulajia. Oli taas niin hienoa istua tulilla ja kuunnella vaan.
Kukkaisritari
Make love, not peace
Rieskatalkoot
Uskokaa tai älkää, rieskat syntyvät myös karskin viikinkiajanlaivakipparin hyppysistä! Ja yhtään eivät hävinneet mestarikokkivaimonsa tuotoksille.
Tappajaiset
Taisteluesitys perjantaina. Hetken aikaa rauta kalisee, huuto kuuluu ja hetken päästä on tanner täynnänsä enemmän tai vähemmän kuolleita tai haavoittuneita ritareita.
Tanssin taikaa
…tsuparikitsuptsiki…
Ja illalla juhlittiin
Kukaan ei voi väittää etteikö olis ollut kivat iltajuhlat
Alkoholilonkeroita
Jossain vaiheessa kamera alkoi nähdä kahtena…vai oliko se neljänä kaiken kuvaamansa
Ja bändi soitti
Vaikka jalat eivät enää kantaneet, jatkoi bändi soittamista. Niin kauan kuin keuhkot jaksoivat pumpata ilmaa pilliin, niin soitto soi ja laulu raikui.
Ja saapui uusi aamu, kalpeena kuin haamu
yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa
Nooan kaukalo
Osa ruokatarvikkeista säilyikin vahingoittumattomana Mintun kaukalon ansiosta.
Surullista
Vettä satoi muutamassa tunnissa 50-60 ml, joka on aivan tolkuton määrä Ahvenanmaan mittapuun mukaan. Ja kun paikka sijaitsee laaksossa tiukalla savimaalla niin siinähän se vesi on ja pysyy.
Ojitusta
Alueelle kaivettiin pitkät pätkät isoja ojia jotta saatiin vesi kulkemaan alueen vieressä olevaan isoon kuoppaan, josta paloautot pumppasivat 2-3 pumpulla vettä pois läheiseen ojaan. No, ojastahan vesi virtasi takaisin laaksoon. Loistavaa. Onneksi tämä asia saatiin kuntoon ja vesi lopulta ohjattua oikeasti pois alueelta. Jokunen tuntihan siinä vierähti.
Äärettömän tärkeät naapurit
Kun meillä oli nuotiopaikka veden vallassa, ja molemmissa leireissä oli kärsitty ruokatarvikkeiden menetyksiä, laitoimme hynttyyt yhteen. Keräsimme molemmilta säilyneitä ruokia ja susien nuotiossa sai osaan tehtyä kivillä korotetulle alueelle jo tulen joten teimme yhdessä ruokaa ja näin saimme lämpimän aterian myös tänä katastrofaalisena päivänä.
Kuivattelua
Kun alue oli vihdoin muuttunut vesilammikosta mutaiseksi lilluksi, toi järjestäjä meille paalitolkulla kuivaa olkea, jota saimme levitettyä pahimpiin mutapaikkoihin. Osa ihmisistä jopa pääsi omiin telttoihinsa nukkumaan paksun olkipatjan päälle. Osa oli jo lähtenyt kotiin, osa evakuoituneet läheiseen kouluun ja osa viereiseen majataloon.
Meritaistelu lauantaina
Perjantaisen meritaistelun siirryttyä tulvataisteluksi rannalta leiriin, pääsimme lauantaina sitten seuraamaan mereltä käsin tapahtunutta hyökkäystä. paikalle oli saapunut viisi toinen toistaan komeampaa viikinkiaikaista alusta (yksi taisi olla tyystin keskiaikainen) tuoden hurjat soturit ja muutaman berserkinkin tullessaan.
Kisällin riisuminen
Ei ollutkaan aivan helppo projekti saada kisälliltä rengaspaitaa pois päältä. Rouva Mervi kuitenkin siinä onnistui aikansa painittuaan.
Kotiin
Näin se päättyi tämäkin ikimuistettava reissu. Tässä odotellaan pääsyä yölauttaan kohti Turkua ja kotikontuja.