Pyhän Katariinan legenda
Katariina, kuningas Costuksen tytär, oli saanut perusteellisen kasvatuksen kaikissa vapaiden taiteiden aineissa. Hän oli 18-vuotias, kun keisari Maxentius antoi määräyksen, että jokaisen, yhtälailla köyhän kuin rikkaan, tuli saapua Aleksandriaan uhraamaan epäjumalille. Tästä kieltäytyvät kristityt tuomittiin kuolemaan. Kristittyjen marttyyrien urhoollisuus teki häneen niin syvän vaikutuksen, että hän meni keisarin puheille ja vetosi häneen, että hän lopettaisi epäjumalien palvelun. Hän käytti kaikkia aikansa tieteellisiä argumentteja (syllogismi, allegoria, metafora, logiikka ja transsendentaaliset perustelut) ja sanoi sitten arkikielellä: Olen huolella esittänyt sinulle kaikki nämä argumentit, kuten älykkäälle miehelle puhutaan, mutta kerro minulle, miksi olet haaskannut aikaasi keräämällä nämä ihmiset palvomaan näitä typeriä epäjumalia? Katariina puhui kaunopuheisesti luonnon ilmiöistä ja kysyi hallitsijalta, onko mikään niitä mahtavampaa ja vetosi häneen, että hän ylistäisi ja palvoisi Jumalaa, joka toimii luonnon kautta ja sitten hän puhui niin viisaasti Jumalan Pojan inkarnaatiosta, ettei hallitsija osannut vastata mitään. Häneen teki syvän vaikutuksen hänen opetuksensa syvyyden lisäksi myös hänen kauneutensa. Keisari kutsui Katariinan luokseen palatsiin jatkamaan keskustelua.
Palatsissa Katariina selvitti uskoaan Kristukseen ja muiden jumalien palvonnan turhuutta. ”Jos todella on niin kuin sanot, silloinhan koko muu maailma on väärässä ja vain sinä puhut totuudesta.”
Sitten kun hallitsija tajusi, ettei pystynyt vastaamaan Katariinan viisaisiin perusteluihin, hän määräsi salaa kaikki valtakunnan juhlituimmat opettajat ja oppineimmat miehet välittömästi Aleksandriaan hallitsijan palatsiin ja lupasi heille ylenmääräisen palkkion, jos he voittaisivat tämän väittelynhaluisen nuoren naisen argumenteillaan. Tämän käskyn seurauksena 50 puhujaa (orator) eri maakunnista saapui Aleksandriaan, miehiä jotka olivat perehtyneet kaikkiin inhimillisen tiedon aloihin. Kuningas totesi, että olisi voinut kidutuksella ja kuoleman uhalla yrittää vaikuttaa tyttöön, joka väittää kaikkia vanhoja jumalia vääriksi, mutta katsoi paremmaksi, että valtakunnan viisaat kumoavat hänen väitteensä argumenteillaan.
Kun Katariinalle kerrottiin tulikokeesta, johon hän oli joutumassa, hän jätti itsensä kokonaan Jumalan käsiin ja Herran enkeli vahvisti häntä ja kertoi etukäteen, että hän tulisi käännyttämään vastustajansa ja saattamaan heidät marttyyriuden tielle. Sitten hänet vietiin puhujien eteen. ”Mitä oikeudenmukaisuutta muka tämä on?” hän kysyi hallitsijalta,. ”Laitat 50 oppinutta miestä yhtä tyttöä vastaan ja lupaat heille ylenpalttisen palkinnon, jos he voittavat minut ja pakotat minut taistelemaan tarjoamatta minulle edes toivoa mistään palkinnosta. Mutta ei sillä väliä, sillä minun palkintoni tulee olemaan Herra Jeesus Kristus, joka on niiden toivo ja kruunu, jotka taistelevat hänen puolestaan.”
Viisaat alkoivat kiistämällä väitteen, että Jumala voisi tulla ihmiseksi ja kärsiä. Mutta Katariina osoitti, että sen olivat jopa pakanat ennustaneet. Platon kuvaa jumalaa ”runneltuna sfäärinä” (”mutilated sphere”). (Kirjan toimittajan kommentti tähän on, että latinankielinen teksti nam Plato adstruit Deum circumrotatundum et decurtatum saattaa olla vaurioitunut ja esittää, että tarkempi käännös saattaisi olla ”Platon kuvaa jumalaa täydellisesti sfääreihin kuuluvana ja typistettynä.) Myös Sibylla sanoo ”Onnellinen jumala, joka riippuu korkeasta puusta.” Ja nuori tyttö keskusteli valtakunnan viisaimpien miesten kanssa mitä oppineimmalla tavalla ja kumosi heidän väitteensä selkein todistein niin, että lopulta he eivät osanneet sanoa mitään ja seisoivat sanattomina. Raivostuneelle keisarille heidän edustajansa sanoi: ”Kukaan ei ole koskaan aikaisemmin kyennyt voittamaan meitä argumenteillaan, mutta Jumalan Henki puhuu tässä tytössä ja hänen sanansa ovat tehneet sellaisen vaikutuksen meihin, ettemme pysty sanomaan mitään Kristusta vastaan, emmekä me uskallakaan puhua mitään häntä vastaan. Ja niinpä me olemme kaikki kääntyneet kristityiksi.” Raivostunut keisari määräsi heidät poltettavaksi kaupungin keskustassa. Ja Katariina rohkaisi heitä kohtaamaan marttyyriuden ja antoi heille vielä ohjausta uskon asioissa. Kun he itkivät ja valittivat sitä, että olivat menossa kuolemaan ilman kastetta, hän vastasi: ”Se, että vuodatatte verenne, lasketaan teidän kasteeksenne, niin kuin se tulee olemaan teidän voiton kruununnekin.” Niin oppineet siunasivat itsensä ristinmerkillä ja heittäytyivät liekkeihin, eikä tuli koskenut heidän hiuksiinsa eikä vaatteisiinsa. Ja kristityt hautasivat heidän ruumiinsa.
Tämän jälkeen tyranni puhutteli jälleen Katariinaa ja tarjosi hänelle palatsissaan asemaa, joka olisi seuraava kuningattaren jälkeen ja halusi pystyttää kaupungin keskustaan häntä esittävän patsaan, että koko maailma saisi palvella häntä jumalattarena. ”Älä puhu tuollaisia, sellaisten ajatteleminenkin on syntiä. Olen antanut itseni Kristuksen morsiameksi. Hän on minun kunniani, hän on minun rakkaani, minun iloni ja onneni. Ei imartelu eikä kidutus saa minua kääntymään pois hänen rakkaudestaan.” Niin keisari määräsi hänet riisuttavaksi, skorpionien piinattavaksi ja heitettäväksi pimeään vankityrmään ja olemaan ilman ruokaa kaksitoista päivää. Jostain pakottavasta syystä keisarin oli lähdettävä pois Aleksandriasta ja hänen poissa ollessaan kuningatar, joka myös rakasti Katariinaa, kiirehti hänen selliinsä pimeyden ja Porphyrius-nimisen vartiokaartin kapteenin suojassa. Kun hän meni sisään, huoneessa oli ihmeellinen valo ja hän näki enkelien hoitavan voiteilla tytön haavoja. Katariina alkoi heti puhua hänelle ikuisen elämän iloista ja kun hän oli käännyttänyt kuningattaren uskoon, hän ennusti, että tämä tulisi voittamaan marttyyriuden kruunun. Ja niin he puhelivat myöhään yöhön asti. Kun Porphyrius kuuli tästä, hän lankesi Katariinan jalkojen juureen ja otti kahden sadan miehensä kanssa vastaan uskon Kristukseen. Ja koko sen kahdentoista päivän ajan, jolloin Katariinan olisi pitänyt tyrannin määräyksestä nähdä nälkää, Kristus lähetti valkoisen kyyhkysen taivaasta ravitsemaan häntä taivaallisella ruualla. Sitten Herra ilmestyi hänelle suuren enkelien ja neitsyiden joukon keskellä ja sanoi: ”Tyttäreni, näet edessäsi Luojasi, jonka nimen tähden olet käynyt läpi tämän tuskallisen koettelemuksen. Pysy vahvana, minä olen kanssasi.”
Palattuaan hallitsija määräsi jälleen Katariinan eteensä odottaen näkevänsä hänet pitkän paaston jäljiltä täysin nääntyneenä. Mutta hänen silmissään Katariina oli loistavampi kuin koskaan, eikä keisari voinut ajatella muuta kuin, että joku vankilassa oli ruokkinut häntä ja hän määräsi vartijat kidutettavaksi. Mutta Katariina sanoi hänelle: ”Minä en ole saanut ruokaa keneltäkään ihmiseltä vaan Kristus on ruokkinut minua enkelien avulla.” ”Kuuntele tarkkaan, mitä sanon sinulle”, keisari sanoi hänelle, ”äläkä yritä huijata minua uusilla hämärillä/monimielisillä vastauksillasi. En tahdo sinua palvelijakseni vaan kuningattareksi, joka hallitsee valtakuntaani. Voin tehdä sinut mahtavaksi, kunnioitetuksi ja loistavaksi kuningattareksi.” Katariina vastasi:” Voisitko sinä nyt vuorostasi kuunnella minua? Kuuntele tarkasti, mitä kysyn sinulta ja sano rehellinen mielipiteesi. Kumman valitsen? Kuninkaan, joka on mahtava, kuolematon, loistava, korkea-arvoinen vai kuninkaan, joka on heikko kuolevainen, halpamainen, alhaissyntyinen, vastenmielinen ja inhottava.” Keisari vastasi: ”Sinulla on valittavana kaksi vaihtoehtoa: jumalille uhraaminen ja elämä tai kidutus ja kuolema.” ”Piinaa minua keinoilla, mitä ikinä keksit. Miksi haaskaat aikaa? Ainoa kaipaukseni on uhrata itseni Kristukselle niin kuin hän uhrasi itsensä minun tähteni. Hän on Jumalani, rakkaani, paimeneni ja ainoa puolisoni.”
Yksi keisarin päälliköistä ehdotti seuraavaa suunnitelmaa hurjistuneelle Herralleen. Kahdessa, kolmessa päivässä hän voisi tehdä neljä teilauspyörää – pyöriä, joissa olisi raitasahat ja partaveitsen terävät naulat pyörien kehiltä…(seuraa tarkka kuvaus, miten tätä kidutusvälinettä käytettäisiin.) Mutta teloituspäivänä Pyhä Neitsyt rukoili Herraa tuhoamaan teloituskoneen sekä hänen nimensä kunniaksi että läsnä olevan kansan käännyttämiseksi. Yhtäkkiä Herran enkeli iski koneeseen ja pirstoi sen niin valtavalla voimalla, että neljätuhatta pakanaa kuoli.
Samalla hetkellä kuningatar, joka oli katsellut kaikkea piilopaikastaan ylhäältä tuli äkkiä alas ja moitti katkerasti hallitsijaa hänen barbaarisesta julmuudestaan.. Ja kun kuningatar kieltäytyi uhraamasta jumalille, raivostunut keisari määräsi hänen rintansa revittäviksi ja hänet teloitettavaksi. Kun häntä vietiin kohti marttyyrikuolemaa, hän pyysi Katariinaa rukoilemaan puolestaan. Katariina vastasi: ”Älä pelkää, valtijattareni (my lady), Jumala rakastaa sinua. Tänä päivänä vaihdat katoavaisen valtakunnan ikuiseen valtakuntaan, kuolevaisen puolison kuolemattomaan.” Tämä innoitti kuningattaren sellaiseen rohkeuteen, että hän vaati teloituksen toteuttamista heti. Ja niin he veivät hänet kaupungin ulkopuolelle, repivät hänen rintansa irti rautaisilla keihäillä ja sitten katkaisivat hänen kaulansa. Porphyrius nouti hänen ruumiinsa ja hautasi hänet.
Seuraavana päivänä, kun kuningattaren ruumista etsittiin, sitä ei löytynyt mistään. Tyranni aikoi tappaa viatonta kansaa sen tähden, jolloin Porphyrius rohkaisi mielensä ja huusi: ”Minä olen yksi niistä, jotka olivat hautaamassa tätä Kristuksen palvelijatarta ja myös minä olen ottanut vastaan kristillisen uskon.” Maxentius meni melkein järjiltään suuttumuksesta ja raivoissaan hän karjui: ”Voi minua. Kuka on kurjempi olento kuin minä? Nyt Porhpyriuskin, läheisimpäni, rakkain ystäväni, tukeni kaikissa taisteluissa ja koettelemuksissa on tullut johdetuksi harhaan.”
Kun hän kertoi uutisen henkivartiokaartille, he vastasivat epäröimättä: ”Me myös olemme kristittyjä ja olemme valmiit kuolemaan uskomme tähden.” Keisari oli nyt hulluna vihasta. Hän määräsi heidät kaikki teloitettavaksi ja heidän ruumiinsa heitettäväksi koirille. Sitten hän käski luoksensa Katariinan ja sanoi hänelle: ”Vaikka olet käyttänyt taikuutta aiheuttaaksesi kuningattaren kuoleman, sinusta voi vieläkin tulla palatsini ensimmäinen nainen, jos tule järkiisi. Tänään sinun täytyy uhrata jumalille tai menetät pääsi.” Katariina vastasi: ”Tee, mitä haluat. Tulet huomaamaan, että olen valmis kestämään mitä tahansa, mitä minun täytyy kestää.” Ja niin keisari tuomitsi hänet teloitettavaksi.
Kun Katariina tuotiin teloituspaikalla, hän kohotti katseensa taivasta kohti ja rukoili: ”Oi uskollisten toivo ja pelastus, oi neitsyiden kunnia ja gloria, Jeesus, hyvä kuningas, rukoilen sinua, että jokainen, joka pitää yllä kärsimyksieni muistoa tai turvautuu minuun ja huutaa minua apuun kärsimyksensä hetkellä tai missä tahansa muussa avun tarpeessa, tulee kuulluksi ja hän saa armon ja hänen rukouksensa kuullaan.” Ja kuului ääni, joka sanoi: ”Tule, rakastettuni, morsiameni. Katso, taivaan portti on avoinna sinulle. Ja kaikille, jotka antautuneella rakkaudella ylistävät sinun marttyyriuttasi, lupaan taivaallisen suojeluksen vastauksena sinun rukoukseesi.”
Kun Katariina oli teloitettu, hänen ruumiistaan virtasi maitoa veren sijasta ja enkelit ottivat hänen ruumiinsa ja veivät sen Siinain vuorelle, mikä oli enemmän kuin kahdenkymmenen päivän matka, ja hautasivat hänen arvokkaasti. Hänen luistaan valuu jatkuvana virtana öljyä, joka parantaa ruumiilliset heikkoudet/raihnaisuudet.
Katariina kärsi tyranni Maxentiuksen eli Maximinuksen aikana. Hänen hallituskautensa alkoi noin 310 AD (Voragine 1998, 333-338).
MM:n kommentteja
Katariinan legendassa luen
- rohkaisun tunnustaa uskoa Kristukseen myös vainon keskellä,
- nuoren naisen oppineisuuden ja väittelytaidon ihailua ja kuvauksen miehisestä ylemmyyden tunnosta nuoren tytön kohtaamisessa,
- kuvauksen nuoren naisen itsetunnosta ja tasaveroisesta tavasta puhutella hallitsijaa, (Vai halutaanko tässä osoittaa Jumalan Hengen voimaa, mikä on niin vahva, että nuoren tytön kautta, jota muuten ei pidetä missään arvossa, toimiessaan hän voittaa kaikki aikakauden viisaat ja oppineet?)
- tulkinnan, että pakanallinen filosofia on valmistellut tietä Kristuksen sanomalle.
Teksti kannustaa marttyyriuteen ja ihailee sitä oikeana Kristuksesta todistamisen muotona. Marttyyrikuolema ilman kastetta on ilmeisesti ollut ongelma, johon kertomus antaa vastauksen.
Tässä kertomuksessa, kuten muissakin, pyhä ihminen elää taivaallisella ruualla (celestial food).
Legendassa on tehokeinona koko ajan valtava liioittelu. Katariinan viisautta, kauneutta, vaikutusvaltaa, uskonrohkeutta ja urhoollisuutta ja hallitsijan julmuutta ja väkivaltaisuutta kärjistetään äärimmilleen.
Morsiusmystiikka ja neitsyyden ylistys ovat vahvasti esillä. Katariina torjuu useaan otteeseen hallitsijan tarjouksen päästä valtakunnan ensimmäiseksi naiseksi. Liittynee luostarilaitoksen mainontaan, Katariinan avulla ylistetään naista, joka valitsee Kristuksen morsiamen aseman maallisen mahdin sijaan.
Legenda aurea – Kultainen legenda
Kultainen legenda on yksi keskeisimmistä keskiaikaan liittyvistä teksteistä, koska se on kaikkialle Eurooppaan levinnyt kirja, jossa on tunnetuimpiin pyhimyksiin liittyvät kertomukset. Kirjan laatija on 1200-luvulla elänyt dominikaanimunkki ja Genovan arkkipiispa Jacobus de Voragine. Hän on kirjoittanut sen vuosien 1259-1266 välillä ja hänen toimittamassaan muodossa siinä on johdanto ja 177 kappaletta, joissa on pyhimysten elämäkertoja ja tärkeimmät liturgiset juhlat järjestettynä kirkkovuoden kalenterin mukaan viiteen jaksoon ryhmiteltynä. Kustakin pyhimyksestä hän yleensä kertoi ensiksi tämän nimen etymologian, sitten häneen liittyviä kertomuksia ja pyhimyksen palvontaan liittyvää aineistoa.
Kultaista legendaa kopioitiin ahkerasti ja käännettiin useille kielille, keskiajalta siitä on säilynyt yli 1000 kopiota. Siitä tuli suosittu kirja koko kristikunnassa, koska se toi jokaisen ulottuville kertomukset, jotka siihen asti olivat olleet vain liturgisissa kirjoissa. Erityisesti se levisi alueille, missä dominikaanit vaikuttivat. Olivathan pyhimyselämäkertojen tarinat hyvää aineistoa saarnaajaveljien harjoittamaan uskonnolliseen ja moraalikasvatukseen. Kirja on vaikuttanut vahvasti keskiajan ihmisen mielikuviin, ajatteluun sekä taiteen käyttämiin symboleihin. Se pyrkii vakuuttamaan lukijansa uskoon Jumalan kaikkivoipaisuudesta ja isällisestä huolenpidosta, joka ohjaa pyhien elämää. Kirja oli Euroopassa 1470-1530 eniten painettuja kirjoja (Hamer 1998, 9-30).
Christopher Stacen toimittamassa koosteessa (jonka pohjalta olen tehnyt tämän käännöksen) on mukana 71 pyhimystä, jotka on esitelty kirkkovuoden juhlien mukaisessa järjestyksessä.
Teos on englanninkielisenä käännöksenä myös netissä: Medieval Sourcebook: The Golden Legend.
Teksti: Marja Maunuksela, TM
Pyhä Katariina Aleksandrialainen
Hollolan Katariina-veistokset
Hollolan kirkossa on kaksi Pyhän Katariinan veistosta. Kumpikin on ollut alkuaan alttarikaapin osana, toinen on Marian alttarikaapista, toinen on ollut samassa alttarikaapissa piispan (ehkä Henrik) kanssa. Marian alttarikaappi on Hollolan kirkon pääalttarille Tukholmassa lyypekkiläisen mestarin työpajassa 1400-luvun jälkipuoliskolla valmistettu yhdeksän veistoksen kokonaisuus.[1]
Marian alttarikaapin Katariina Aleksandrialainen on 70 cm korkea kontrapostoasennossa seisova pyhimys, jonka oikealle rinnalle taivutettu käsi puristaa miekan kahvaa, vasen käsi on suoraan alas nojaten rattaaseen. Päässä on kruunu ja ruskeat hiukset laskeutuvat vapaina. Yllään hänellä on pitkä puku, joka laskostuu oikealla suoraan alas, vasemmalla on poikittaisia laskoksia.[2]
Kirkkomme toisen Katariina-veistoksen oletetaan olevan 1500-luvulta tuntemattoman kotimaisen tekijän työtä. Veistos on 60 cm korkea, koivusta veistetty. Kyseessä on seisova hahmo, jonka vasen käsi nojaa kookkaaseen rattaaseen ja oikea käsi, jonka sormet ovat poikki, on kyynärpäästä taipuneena eteen. Hihan laskostus on haitarimainen. Pyhimyksellä on vaaleat, vapaina valuvat pitkät taipuisat hiukset ja kruunu päässään, Hänellä on sileänä laskeutuva viitta ja aluspuvussa on pystylaskostus. Veistoksen ominaispiirrettä Nordman luonnehtii ilmaisulla ”primitiivisyyden huippu” ja tuo esille, että veistoksella on sukulainen Uskelassa ja että pyhimyksen kasvotyyppi muistuttaa Kalannin Yrjänä-ryhmän prinsessaa ja Pälkäneen kruunupäistä naispyhimystä.[3]
Pyhäksi Katariinaksi nämä naispyhimyksen veistokset voi tunnistaa säilyneistä tunnusmerkeistä (attribuuteista), marttyyrin kruunusta ja piikkipyörästä. Maria-kaapin veistoksella on lisäksi kädessään miekan kahva jäljellä miekasta, joka on myös hänen tunnusmerkkinsä. Muualla kuin Hollolassa Katariinan oppineisuuden symbolina saattaa hänen kädessään olla kirja tai marttyyriuden merkkinä palmunoksa. Legenda selittää pyhimyksen tunnusmerkit, myös sen, miksi usein keisari Maxentius makaa hänen jaloissaan.[4]
Aleksandria
Niilin suistossa, Välimeren rannalla sijaitseva Aleksandria on Aleksanteri Suuren vuonna 333 eKr perustama kaupunki. Hän suunnitteli sen mahtavan valtakuntansa pääkaupungiksi, mutta hänen varhaisen kuolemansa jälkeisessä valtataistelussa se tuli hänen makedonialaisen kenraalinsa Ptolemaioksen suvun valtaan. Ptolemaios julistautui Egyptin faaraoksi ja hänen sukunsa piti valtaa kolme vuosisataa niin, että Kleopatra (k.30 eKr) oli suvun viimeinen hallitsija. Heidän aikanaan kaupungista kehittyi korkean kreikkalaisen tieteen keskus ja kaupungin 700 000 kirjan kirjasto oli maailmankuulu ja valtakunnan merkittävin. Kreikkalainen yläluokka ja paikallinen egyptiläinen väestö elivät erossa toisistaan ja pitivät kiinni perinteistään, tavoistaan ja kielestään. Aikana, johon P. Katariina legendan mukaan sijoitetaan, kaupunki oli ollut yli 300 vuotta osa Rooman valtakuntaa. Siellä oli puoli miljoonaa asukasta ja se oli edelleen kulttuuriltaan kreikkalainen kaupunki, jonka vauraus perustui sataman kautta tapahtuvaan kauppaan eri puolille Välimerta.[5]
Naisen asema
Rooman valtakunnassa keisarivallan aikana ainakin yläluokan naiset olivat itsenäisessä asemassa; esimerkiksi avioliitossa he vastasivat itsenäisesti omaisuudestaan. Naiset toimivat myös eri ammateissa. Vapautetut naisorjat olivat taloudellisesti aktiivisia, he olivat kauppiaita, lääkäreitä, lastenhoitajia, tarjoilijoita, laivanvarustajia, purppuratekijöitä ym. Naiset olivat usein lääkäreitä ja käsityöläisiä, joita pidettiin arvostettuina ammatteina. Maalta kaupunkeihin tulleet naiset ajautuivat usein prostituoiduiksi. Rooman yläluokan naiset kääntyivät kristityiksi miehiä useammin ja varallisuutensa tähden he olivat kirkolle tärkeitä henkilöitä. Jotkut heistä olivat myös hyvin oppineita henkilöitä ( Hypatia).[6] Mutta kreikkalaiset naiset olivat alistetussa asemassa, heillä ei ollut oikeutta omistaa varallisuutta eikä laatia testamenttia. Käytännössä kuitenkin leskinaiset saattoivat ottaa perheen liiketoimet hoitaakseen aikuisten poikiensa nimissä. Nuori naimaton nainen oli kyllä perheensä so. isänsä määräysvallassa kokonaan.[7]
Naimaton nainen oli myöhäisantiikista lähtien sosiaalisesti hyväksytty henkilö, jos hän oli ”Kristuksen morsian”. Elämällä siveellisesti ja neitseellistä elämää nainen vapautui siitä, mitä naisellisuudessa pidettiin arveluttavana. Naisluostareissa vallitsi askeesi ja niiden piiristä tunnetaan useita naisia. Naisyhteisöissä marttyyrius ja neitsytkultti olivat arvostettuja. Vaikka luostareiden jäsenissä oli oppineita naisia, siitä pidettiin kiinni, ettei naisen sopinut opettaa.[8]
Kuka oli Pyhä Katariina Aleksandrialainen
Katariinaan liittyy useita legendoja, jotka heijastelevat kirkossa kristittyjen vainojen aikaan liittyviä kysymyksiä. Kultaisen legendan sisältämä Katariinan legenda lienee laajimmin tunnettu ja sen mukaan Pyhä Katariina Aleksandrialainen on 200-luvulla elänyt vallasnainen, joka käännyttyään kristityksi kärsi marttyyrikuoleman keisari Maxentiuksen toimesta. Hänen historiallisuudestaan ei ole todisteita, mutta hänestä tuli suosittu pyhimys keskiajan lopulla. Kun Katariinan historiallisuus osoittautui epätodennäköiseksi, hänen juhlapäivänsä poistettiin katolisen kirkon kalenterista 1969, mutta 2002 kirkko palautti hänet takaisin pyhimysten luetteloon.[9]
Legendojen mukaan Katariina, kuningas Costuksen tytär ja oli saanut perusteellisen kasvatuksen aikansa tieteissä. Hän oli opiskellut runoutta, musiikkia, filosofiaa, fysiikkaa, matematiikkaa, astronomiaa, lääketiedettä ja kieliä. Hän oli retoriikassa ja logiikassa paljon muita etevämpi. Hän oli 18-vuotias, kun keisari Maxentius aloitti kristittyjen vainon. Katariina kävi vetoamassa keisariin vainojen lopettamiseksi ja kävi hänen kanssaan keskusteluja kristinuskosta niin viisaasti, että keisari tajusi, ettei pystynyt vastaamaan taitaviin perusteluihin, joilla hän puolusti kristinuskon pätevyyttä. Niinpä keisari kutsui Aleksandriaan 50 valtakunnan viisainta miestä, jotka olivat perehtyneet kaikkiin inhimillisen tiedon aloihin kumoamaan Katariinan esittämät argumentit. Mutta väittelyn lopputulos oli, että he kaikki kääntyivät kristityiksi.Raivostunut keisari määräsi heidät poltettaviksi kaupungin keskustassa ja Katariina rohkaisi heitä kohtaamaan marttyyriuden ja antoi heille vielä ohjausta uskon asioissa.
Kun keisarin yritys lahjoa Katariinaa puolelleen epäonnistui, hän heitti tämän vankilaan. Mutta siellä ollessaan hän sai kuningattaren, vartiokaartin kapteenin ja tämän kaksisataa sotilasta kääntymään kristinuskoon. Kun Katariina ei luopunut uskostaan, hänet aiottiin surmata teilauspyörällä, joka kuitenkin Pyhän Neitsyen rukouksen voimasta pirstoutui palasiksi. ”Ainoa kaipaukseni on uhrata itseni Kristukselle, niin kuin hän uhrasi itsensä minun tähteni. Hän on Jumalani, rakkaani, paimeneni, ja ainoa puolisoni”, vastasi Katariina keisarin pyrkimykseen saada tätä puolisokseen.
Kun Katariina lopulta oli teloitettu (25. marraskuuta 305), legenda kuvaa, kuinka hänen ruumiistaan virtasi maitoa veren sijasta ja enkelit ottivat hänen ruumiinsa ja veivät sen Siinain vuorelle ja hautasivat hänen arvokkaasti. Hänen luistaan valui jatkuvana virtana öljyä, joka parantaa ruumiilliset heikkoudet ja raihnaisuudet.[10] Aleksandriassa on Pyhän Katariinan kirkko sillä paikalla, jossa perinteen mukaan katsotaan hänen kärsineen marttyyrikuolemansa ja kappelissa on marmoripaasi, johon hänet oli sidottu. Hänet kuvataan taiteessa ”Katariinan pyörän” kanssa.[11]
Legenda kuvaa nuorta antiikin vallasnaista sivistyneenä, itsetuntoisena ja aloitteellisena toimijana. Keskusteluissa keisarin ja filosofien kanssa hän toi esille, että jo pakanallinen filosofia on valmistanut tietä Kristuksen sanomalle ja että Jumala toimii myös luonnon kautta. Legenda arvostaa marttyyriutta Kristuksen todistamisen muotona. Marttyyrikuolema ilman kastetta on ilmeisesti ollut ongelma, kun Katariinan kautta annetaan vastaus tähän kysymykseen: ”Se, että vuodatatte verenne, lasketaan teidän kasteeksenne.” Morsiusmystiikka ja neitsyyden ihannointi ovat vahvasti kertomuksessa esillä. Luostarilaitos syntyi Egyptissä. Sen ihanteiden edistäjänä on P. Katariina, joka puheillaan ja toiminnallaan edustaa naista, joka valitsee Kristuksen morsiamen aseman maallisen mahdin sijaan.
Pyhän Katariinan luostari ja kultti
Siinain erämaassa on kaksi korkeata vuorta, Siinain (Horebin)vuori (2,285 m.) ja P. Katariinan vuori (2,637 m). Israelin kansan erämaavaelluksen aikana Mooses sai Jumalalta lain taulut Horebin vuorella (2. Moos. 19:20; 31).Tähän vuoreen liitetään myös kertomus palavasta pensaasta, jonka yhteydessä Mooses sai kutsun lähteä auttamaan kansaansa pois Egyptistä (2 Moos. 3:2-6). Näin Siinain erämaasta tuli ihmiskunnalle pyhä paikka ja seudulla alkoi luostarielämä hyvin varhain. Kolmannen vuosisadan puolivälissä kristityt erakot alkoivat kokoontua Siinain vuoren juurelle, jossa he viettivät ankaraa elämää ja heidän maineensa levisi laajalle Idän ja Lännen kirkossa. Pieniä luostariyhteisöjäkin muodostui Horebin vuoren ja palavan pensaan tienoille. Keisarinna Helena, kristityille uskonvapauden myöntäneen keisari Konstantinuksen äiti, määräsi rakennettavaksi sinne pienen Neitsyt Marialle omistetun kirkon. Neljänneltä vuosisadalta alkaen Etelä-Siinaista tuli pyhiinvaelluskohde. Bysantin keisari Justinianus perusti sinne kirkon ja vahvan linnoituksen.[12]
Siinai tuli erityisesti Euroopassa laajasti tunnetuksi P. Katariinan maineen ja kultin leviämisen myötä. Usea erilainen traditio liittää P. Katariinan Siinaihin. Erään tunnetun version mukaan kului viisi vuosisataa hänen kuolemastaan, kunnes eräs munkki Siinailla näki näyn, jossa Katariinan ruumis tuli hänen kuolemansa jälkeen valoa loistavaksi ja enkelit veivät sen lähelle Siinain vuoren huippua, joka sittemmin tunnetaan Katariinan vuoren nimellä ja siellä se säilyi muuttumattomana. Kun munkit nousivat mainitulle vuorelle yhdeksännellä vuosisadalla, he löysivät pyhimyksen vahingoittumattoman ruumiin. Siitä valui hyvältä tuoksuvaa öljyä, jota kerättiin pieniin pulloihin, koska sen uskottiin parantavan sairauksia. Yhdennellätoista vuosisadalla tradition mukaan Simon-niminen munkki meni keräämään pyhää öljyä, oli sillä retkellä seitsemän vuotta ja rukoili, että pyhimys antaisi hänelle palan kädestään. Lopulta kolme sormen luuta irtosi itsestään hänen kädestään ja hän vei ne Ranskaan Rouen kolminaisuuden luostariin. Ja siellä niistä edelleen saatiin tuskasta parantavaa öljyä.[13]
Ristiretkien aikana P. Katariinan marttyyrius ja uutiset hänen Siinain vuorelta löytyneestä ruumiistaan levisivät läpi Euroopan. Ja hänen Ranskaan tuodut pyhäinjäännöksensä, joilla uskottiin olevan parantava voima, monin kertaistivat Katariinan maineen. Vuonna 1229 Ranskan kuningas Ludvig IX rakensi Pariisiin P. Katariinalle omistetun kirkon ja pyhimyksen marttyyrikertomus tuli niin laajalti tunnetuksi, että Siinain munkit päättivät tuoda pyhäinjäännökset vuoren huipulta luostariin. Ja luostarin nimi muutettiin Pyhän Neitsyen luostarista Pyhän Katariinan luostariksi. Luostarin Jeesuksen kirkastumisen kirkossa ovat hänen reliikkinsä, pääkallo ja vasen käsi, tänäänkin. Munkit ovat jakaneet P. Katariinan muut reliikit Länsi Eurooppaan ja saivat sillä tavalla tukea yhteisölleen. Sekä ortodoksisessa että katolisessa kalenterissä P. Katariinan pyhimysjuhla on hänen kuolemansa päivänä 25. marraskuuta. Monet suuret taiteilijat kuten Fra Angelico, Carraggio, Rubens, Titzian ja Murillo ovat kuvanneet hänen elämäänsä ja kuolemaansa.[14]
Aluksi hengelliset ritarikunnat ja sittemmin 1200-luvulla dominikaanit levittivät Katariinan kulttia ja suuri joukko heidän konventeistaan on omistettu hänelle. Yliopistojen synty vahvisti myös hänen kulttinsa asemaa, olihan hän monien yliopistojen, esimerkiksi Pariisin yliopiston ja teologian ja filosofian suojeluspyhimys. Pariisissa ovat monet suomalaisetkin kuten myöhäiskeskiajan Turun piispat ja tuomiorovastit opiskelleet ja tuoneet sieltä vaikutteita [15]
Pyhimyksen kultti on levinnyt myös idän ortodoksiseen kirkkoon. Siellä hänet kuvattiin kuninkaallisessa viitassa ja kruunu päässä ja ympärillään esineitä, jotka viittaavat hänen viisauteensa ja marttyyrikuolemaansa: sulkakynä, maapallo, kirjoja ja piikkipyörä. Idän pyhimyskuvissa oli lisäksi kuvattuna Horebin vuori ja Katariinan vuori ja monissa pyhimyksen ikoneissa on miniatyyrikuvina kerrottuna hänen elämänsä ja kuolemansa tarina.[16]
P. Katariinan kultti Turun hiippakunnassa
Katariinan kultin Turun hiippakuntaan saapumisen ajankohtaa ei tiedetä, mutta sitä voidaan hahmottaa seuraavilla viitteillä: Taitto tuo esille, että vanhimmat Suomessa käytetyt Katariinan hetkipalveluksen lähteet ovat 1200-luvulta.[17] Rinne on tutkinut, että P. Katariinan alttari Turun tuomiokirkkoon on perustettu 1350-luvulla.[18] Malinin kalenteritutkimuksista käy ilmi, että Katariinan päivä 25.11.on jo muutamassa lähetyskauden 11.-13. vuosisadan kalenterissa juhla-arvoltaan korkea (duplex). Missale Aboensessa, Hollolan, Vesilahden ja Kangasalan kalentereissa juhla-arvo on vielä korkeampi (totum duplex).[19] Vanhin kalkkimaalaus Katariinasta Sundin kirkossa on 1300-luvun alkupuolelta.[20] Vanhin puuveistos on Turun tuomiokirkossa1330-1370-luvuilta.[21]
Turun hiippakunnassa Katariina on keskiajalla Marian jälkeen suosituin aihe. Monissa kirkoissa (Turun Tuomiokirkossa, Uudellakirkolla, Taivassalossa, Kumlingessa, Hattulassa, Lohjalla ja Rymättylässä) on häneen liittyviä kalkkimaalauksia. Lohjan kirkossa on kuvattu länsimailla harvinainen kuvasarja Katariinan lapsuudesta, jota ei Legenda aurean kertomus kuvaa. Siinä Erakko opettaa pyhimystä, sitten Neitsyt Marian kanssa ilmestyvä Jeesus-lapsi torjuu vielä kastamattoman Katariinan, sen jälkeen erakko kastaa Katariinan. Neljäs kuva on Katariinan mystisestä avioliitosta Kristus-lapsen kanssa. Tästä aiheesta johtuu, että Katariinan tunnusmerkki saattaa olla myös sormus.[22]
Puuveistoksia alttarikaapeista tai yksittäin on säilynyt yli kymmenen, pääasiassa Varsinais-Suomessa. Näissä on veistoksia, joissa Katariina seisoo kruunupäinen Maxentius jaloissaan. Hämeen ainoat säilyneet veistokset ovat Hollolassa. P. Katariina on Lammin suojeluspyhimys, joten voisi olettaa siellä aikanaan olleen myös kuvan Katariinasta. Hän on myös muutaman muun kirkon suojeluspyhimys (Hammarland, Kaarina, Karjaa, Lokalahti).[23]
Pyhä Katariina kansanperinteessä
Katariinan tunnusmerkki (attribuutti) teilinpyörä tekee ymmärrettäväksi, että hänestä tuli kehrääjien, villa- ja kangaskauppiaiden, köydenpunojien, purjehtijoiden ja laivamiesten (ruori) sekä vaunuseppien suojelija. Keskiajalla kuvan tai veistoksen katselija ei välttämättä tuntenut pyhimykseen liittyvää legenda-aineistoa. Vilkuna katsoo, että legendan maitoihmeen tähden Katariinaa pidettiin Suomessa karjan , erityisesti lampaiden, suojelijana. Kaisan päivään liittyy monia sään ennustamiseen viittaavia uskomuksia.[24]
Hollolan seurakunnan arkisto
Hyvönen, Heikki, Hollolan kirkko, Inventointikertomus 16.-18.8.-1977.
Lipponen, Marja, Hollolan seurakunta 2003, Kirkollinen esineistö, Inventointiluettelo.
Paulus, Jaana, Hollolan kirkko, puuesineiden konservointi, dokumentointi. 2007.
Kirjallisuus
Kamil 1996, Kamil, Jill, History of Sain Catherine, The Monastery of Saint Catherine in Sinai, History and Guide. The American University in Cairo Press.
Kari 2004, Kari, Risto, Suomalaisten keskiaika, myytit ja todellisuus. Porvoo
Malin 1925, Malin, Aarno, Der Heiligenkalender Finnlands. Seine Zusammenfassung und Entwicklund, Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia – Finska kyrkohistoriska samfundets handlingar XX. Helsinki.
Nordman 1965, C. A. Nordman, Medeltida skulptur i Finland. SMYA 62. Helsingfors.
Nurminen 2008, Nurminen, Marjo T., Tiedon tyttäret, Oppineita eurooppalaisia naisia antiikista valistukseen. Porvoo.
Nygren 1945, Nygren, Olga Alice, Helgonen i Finlands Medeltidskonst, en ikonografisk studie. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja XLVI:1. Diss. Helsingfors .
Palola 1997, Palola, Ari-Pekka, Maunu Tavast ja Olavi Maununpoika – Turun piispat 1412-1460. Suomen Kirkkohistoriallinen Seura, Societas historiae ecclesiasticae fennica. Diss. Helsinki.
Rinne 1948, Rinne, Juhani,. Turun tuomiokirkko keskiaikana II, Alttarit ja kirkolliset toimitukset. Turku.
Riska 1985, Riska, Tove, Kirkon sisustus ja irtaimisto, Hollolan kirkko, Asutuksen, kirkon ja seurakunnan historiaa. Toim. Heikki Mantere. Hämeenlinna.
Setälä 2002, Setälä, Päivi, Marian ja Birgitan nimeen – naisille omistetut kirkot ja alttarit Länsi-Suomessa. Arkki ja arki, arkkipiispa Jukka Paarman juhlakirja. Pyhän Henrikin säätiön julkaisuja 3. Helsinki.
Setälä 2005, Setälä, Päivi, Antiikin nainen. Keuruu.
Taitto 1992, Taitto, Ilkka, Documenta Gregoriana. Porvoo.
Paliouras, 1985, Paliouras, Athanasios, The Monastery of St. Catherine on Mount Sinai.E. Tzaferi A:E:, Greece.
Wennervirta 1937, Wennervirta, L. Suomen keskiaikainen kirkkomaalaus. Porvoo
Vilkuna 1991, Vilkuna, Kustaa, Vuotuinen ajantieto. Keuruu.
Voragine 1998, de Voragine, Jacobus, The Golden Legend: selection selected and translated by Christopher Stace. Penguin Classics.
[1] Riska 1985, 144-145.
[2] Inventointikertomus 1977, 36; Inventointiluettelo 2003, numero 038; Hollolan kirkko, puuesineiden konservointi ja dokumentointi 2004-2006.
[3] Nordman 1965, 542; Inventointikertomus 1977, 43; Inventointiluettelo 2003 numero 050; Hollolan kirkko, puuesineiden konservointi ja dokumentointi 2004-2006.
[4] Nygren 1945, 80; Gad 1963,342; Setälä 2002, 202;
[5] Nurminen 2008, 73-75.
[6] Setälä 2005, 177-182, 186-187.
[7] Nurminen 2008, 75.
[8] Setälä 2005, 193-195.
[9] Kari 2004, 92.
[10] Voragine 1998, 333-338.
[11] Camil 1996, 21-23.
[12] Paliouras 1985, 6-10.
[13] Paliouras 1985, 23.
[14] Paliouras 1985, 23-24; Camil 1996, 28.
[15] Nygren 1945, 79; Taitto 1992, 195; Palola 1997, 248.
[16] Paliouras 1985, 28.
[17] Taitto 1992, 195.
[18] Rinne 1948, 24.
[19] Malin 1925, 105-120, 152, 171.
[20] Wennervirta 1937, 34.
[21] Nordman 1965, 205-209.
[22] Nygren 1945, 80, 87.
[23] Nordman 1965, 625-641.
[24] Vilkuna 1991, 310-314
Teksti: Marja Maunuksela, TM